Kuvia valosta

Olen hurahtanut. Olen hurahtanut uuteen harrastukseen. Ei, en ole aloittanut ultrajuoksuharjoittelua tavoitteenani Saharan ylitys tai randonneur-pyöräilyä haaveenani yli tuhannen kilometrin yhtämittaiset etapit. Olen hurahtanut valokuvaukseen!

Löysin sisäisen valokuvaajan itsestäni jo yli kymmenen vuotta sitten. Filmiaikakausi, osaamisen puute ja vaatimaton pokkarikamera kahlitsivat kuitenkin minua tällöin, eikä harrastus ottanut tuulta alleen. Tästä kerron lisää myöhemmin.

Oman lapsen syntymä ja lapsen kuvaamista varten lainaksi saatu digijärjestelmäkamera räjäyttivät vihdoin pankin ja olen päässyt harrastuksessa alkuun.

Mikäli teille lukijat sopii, ajattelin laajentaa Pequen blogin aihepiirejä koskemaan myös uutta valokuvausharrastustani. Voi olla, että juttusarja aiheesta jää muutaman tekstin mittaiseksi, mutta on myös mahdollista, että kuvaamisaiheisista jutuista tulisi pysyvä osa tätä blogia. Peque on kuitenkin pohjimmiltaan urheilu- ja liikuntablogi, joten mitään perustavan laatuista suunnan muutosta en olisi tekemässä. Aikomuksenani olisi käsitellä valokuvaamisen perusteita, välinehankintoia, kuvaamisen tuskaa ja oivalluksia aloittelevan kuvaajan näkökulmasta. Toki aikoisin myös julkaista mielestäni onnistuneita ja toisaalta myös hauskasti epäonnistuneita otoksia jutuissani. En koskaan julkaise blogissani tunnistettavia kuvia muista ihmisistä (ja esteettisistä syistä harvemmin myös itsestäni), joten suurin osa ottamistani kuvista rajautuu tämän blogin ulkopuolelle. Mutta kunhan syvennyn kuvaamiseen, alkaa kuvakirjastooni varmasti karttumaan myös muunlaisia otoksia.

Kaikenlainen palaute ja kokeneiden valokuvaajien neuvot olisivat mitä tervetulleinta näiden kirjoitusten ja kuvien yhteydessä. Pyydän kuitenkin huomioimaan seuraavan:

Minulla on usean vuoden kokemus harrastajatason kestävyysurheilusta ja olen osallistunut useisiin kunto- ja kilpatapahtumiin eri lajeissa. Katsonkin ainakin pieneltä osin omaavani asiantuntemusta näihin aihepiireihin liittyen. Valokuvauksessa olen sen sijaan täydellinen noviisi, enkä millään tavalla halua tai aio esiintyä osaajana tai kokeneena tekijänä. Tarkoituksena olisi nimenomaan ihmetellä maailmaa kokemattoman kuvaajan näkökulmasta. Joten näiden kahden aihepiirin välillä tulisi vallitsemaan tietynlainen "osaamisero".

Mitäs mieltä olette tällaisesta ajatuksesta?

Ensimmäinen eläinkuvani viime viikonlopulta. Olosuhteet iltahämärässä olivat aloittelijalle melko haastavat. 200mm, f/4.0, 1/2000s, ISO 6400.

Harjoitusviikko n:o 25: Pituutta mutta entä laatua?

Viime viikko oli tuntimäärällisesti varsin kelpo, mutta jouduin kohtaamaan yllättävän paljon kaikkea pientä vastoinkäymistä. Maanantaina tullut pyörän tekninen ongelma katkaisi suunnitellun pitkän yhdistelmätreenin lyhyeen. Torstaille suunnitelin korvaavan treenin, joka toimi samalla siirtymisenä juhannuksen viettoon. Koko matkan yli 10m/s puhaltanut vastatuuli kuitenkin pudotti vauhdit kauaksi totutuista ja vaikka harjoitus varmasti oli tehollisesti hyvä, jäi siitä huono fiilis. 

Juhannusaattona ajoin mökiltä toiselle mökille reippaasti ja se taisikin olla viikon paras treeni. Paluu auringon noustessa seuraavana aamuna oli lähinnä päähänpisto ja potkua reisissä ei enää juurikaan ollut. Ja viimeisen ongelman kohtasin sunnuntain pitkäksi suunnitellulla avovesiuinnilla. Kova tuuli oli sekoittanut pintavedet ja olin kahden kilometrin kohdalla yksinkertaisesti niin jäässä, että oli pakko "keskeyttää". 

Onneksi juuri alkanut viikko lähti tänään parempaan liitoon ikisuosikkini TV kovan myötä:)

Maanantai

Yhdistelmä

Pyörä: PK 49km; nopeus 30,0 km/h; aika 1h 39min

T: 10min (pitkäksi meni)

Juoksu: Verryttely 5,2km; vauhti 6:39/min; aika 35min

Tiistai

Lepo

Keskiviikko

Uinti: Matkauintia 2400m; aika 55min

Torstai

Yhdistelmä

Pyörä: PK 106km; vauhti 29 km/h; 3h 39min (kova vastatuuli)

T: 5min

Juoksu: VK 8,2km; vauhti 5:14/min; aika 43min

Perjantai

Pyörä: PK 64km; nopeus 31,9 km/h; syke 141; aika 2h

Lauantai

Pyörä: Verryttely 64km; nopeus 28,6 km/h; aika 2h 14min

Sunnuntai

Uinti: Avovesiuintia 1900m; aika 36min

Yhteensä 12h 36min

Harjoitusviikko n:o 24: Kokoa ja näköä

Hyvä treenivire jatkui myös viime viikolla. Tärkeimmästä harjoituksesta kerroinkin jo kattavasti edellisessä postauksessani, mutta viikkoon mahtui myös paljon muita aktiviteetteja, jotka tekivät kokonaisuudesta tasapainoisen. 

Maanantai

Pyöräily: VK 17 km + 13km tempo; nopeus yht. 33,9km/h ja tempo 36,5km/h; syke yht. 159 ja tempo 165; aika 54min

Tiiistai

Pyöräily: PK 251km; nopeus 30,0km/h; syke 139; aika 8h 24min

Keskiviikko

Lepo

Torstai

Juoksu: PK 6km; vauhti 5:35/km; aika 33min

Perjantai

Uinti: Matkauintia uimahallissa 3200m, 1h 15min

Lauantai

Yhdistelmä:

Pyöräily: VK 70km; nopeus 32,3km/h; syke 150; aika 2h 12min

T: 5min

Juoksu: VK 5km; vauhti 5:29/km; syke 153, 27min

Sunnuntai

Uinti: Avovesiuintia 2500m; 50min

Yhteensä 14h 40min

Yön selkään

Olen jo useampana vuonna haaveillut öisestä pyöräreissusta. Siis sellaisesta keskikesän ajosta, jolloin voi nähdä auringon laskevan ja muutaman tunnin ajon jälkeen taas uudestaan nousevan. Kuluneella viikolla minulle tarjoutui ensi kertaa mahdollisuus tällaiseen reissuun, matkana perinteinen länsirannikolta pääkaupunkiseudulle-reitti. Suunnitelmana oli lähteä illalla liikkeelle, ajaa 250 kilometria yön yli ja saapua aamuyöstä kotiin auringon nousun jälkeen. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut lähteä yöhön retkeilemään, vaan ajaa kunnollista treeniajoa ja hakea ylipitkän rasituksen kestoa Ironmania varten. Matka tulisi siis taitettaman triathlon-pyörällä ja mukaan otettaisiin riittävä mutta minimaalinen varustus. Reitillä ei etukäteistiedustelun mukaan ollut yhtään huoltoasemaa auki kello iltakymmenen jälkeen, joka aiheutti matkan suunnitteluun omat kommervenkkinsä. Piristäviä munkkikahveja ei siis ollut tiedossa, vaan kaikki syötävä pitäisi pakata mukaan. Triathlonpyörään... Mukaan ei otettaisi reppua, vaan kaikki tavara pitäisi mahduttaa selkäpusseihin tai saada kiinni runkoon.

Päädyin pukemaan päälleni seuraavan vaatetuksen:

-Lyhyet ajohousut

-Polven yli menevät lisälahkeet

-Polvipituiset laskettelusukat (lämpimämmät kuin pitkät irtolahkeet)

-Ajokengät ja kenkien kurasuojat

-Lyhythihainen aluspaita

-Irtohihat

-Lyhythihainen ajopaita

-Pyöräilytakki

-Lyhyet ja täyspitkät ajohanskat päällekkäin

-Kypärä

-Heijastinliivi

-Heijastin vasempaan nilkkaan

Lisävaatteina selkäpusseissa:

-Pitkä ajopaita

-Kypäräpipo

Mukaan tarvittiin myös asianmukainen huoltovarustus, jottei matkanteko tyssäisi perinteisiin teknisiin ongelmiin. Pahemman haverin sattuessa kaukana kotoisessa makuuhuoneessa oli uninen huoltopäivystäjä puhelimen päässä. Ja vielä suuremman rysäyksen tapahtuessa palvelisi 112 tai paikallinen monttu-urakoitsija.

Kyytiin piti mahtua myös seuraavaa:

-2 varakumia

-Paikkausrasia

-1 ylimääräinen ulkokumi (jos ulkorengas pääsisi repeämään johonkin routakuoppaan ajettaessa)

-Rengasmuovit

-Pumppu

-Yleistyökalu

-Ketjuavain

-Puhelin

-Pankkikortti

-Vaseliinia (Jep, laitettavaksi juuri sinne)

-Compeedeja

-Otsavalo ja takavalo

-Teippiä

Mutta se ruokahuolto... Evästä pitäisi siis riittää 9-10 tunnin ajaksi helposti kannettavassa muodossa. Juoman osalta päätin, että jostakin matkan varrelta on löydyttävä vesipiste, mukaan ei yksinkertaisesti mahtunut tarpeeksi nesteitä. Tarvittaessa juodaan vaikka ohi virtaavan joen vettä, se ei siinä vaiheessa enää juurikaan kirpaisisi:) Mukaan lähtisi 2,5 litraa Active Sport energiajuomaa. 

Seikkailtuani paikallisessa supermarketissa ruokalistani muodostui seuraavanlaiseksi:

-4 Dexal energiapatukkaa

-1 King Size Tupla

-Taffel Chilipähkinäpussi

-Gainomax

-Beef Jerky-kuivalihaa

Bananas are for monkeys...

Aerodrink-systeemiin osa juotavasta  ja runkopussiin pilkotut energiapatukat

Juomapullot ja ulkokumi takaräkkiin kiinni

Ja kaikki loput tavarat mahtuivatkin mukavasti selkäpusseihin. Onneksi hyvät ajopaidat eivät veny, jolloin tavarat eivät valu ristiselän alapuolelle. Huonolla ajopaidalla ajaneena voin kertoa, että siitä seuraisi hirveä selkäjumi.

Lähdin liikenteeseen illalla noin varttia vaille kahdeksan. Yöstä oli tulossa kirkas ja matkaani ennustettiin siivittävän 2-3m/s myötätuuli. Lähtiessä lämpötila oli +20 astetta ja sen ennustettiin painuvan alimmillaan yhdeksään asteeseen. Lähdin heti reippaasti liikkeelle ja ilta-auringossa meinasi tulla hieman kuuma. Onneksi viima viilensi ja ajaminen tuntui todella mukavalta. 

80 kilometrin kohdalla tulin Oripäähän todetakseni, että sekä kauppa ja huoltoasema olivat visusti suljettuina. Tien vieressä ollut matonpesupaikka palveli pullontäyttöpisteenä. En tiedä mistä hanan vesi tuli, toivottavasti vesijohdosta. Ainakaan se ei maistunut pahalta:)

Ensimmäinen hauska luontokohtaamiseni tapahtui noin 90 kilometrin kohdalla. Hiljaisella metsätaipaleella minut ohitti auto, joka heti kohta jarrutti voimakkaasti. Tien yli hyppi täyskasvuinen naaraspeura, jonka auto onnistui väistämään. Tullessani paikalla huomasin tien poskessa paikalleen jähmettyneen peuran vasan, joka tuijotti minua "lievästi" kauhistuneena. Emä näkyi odottelevan pusikossa noin 20 metrin päässä. Pysäytin pyörän kohdalle puolentoista metrin päähän. Vasa seisoi täysin liikkumatta ja antoi minun kaikessa rauhassa kaivaa kännykän ja ottaa alla olevan kuvan:)

Freeze!

Matkalla näin seuraavat luontokappaleet:

-5 peuraa

-2 metsäkaurista

-4 rusakkoa

-1 metsäjänis

-1 supikoira

-1 hullu rottweiler

- Lukuisia kissoja

- Ei hirviä, mikä oli pettymys

Ajosuunnitelmani mukaan painoin menemään kovaa vauhtia aina ensimmäiseen ruokataukoon, jonka ajoitin auringon laskun tienoille. 100 kilometrin kohdalla aurinko alkoi painua mailleen ja keskinopeus tähän mennessä oli 32,3 km/h, joten varsin reipasta kyytiä oli tultu. Hyttysten välttämiseksi päätin pitää illallistauon keskellä peltoaukeaa. Auringonlasku, pähkinöitä, Gainomaxia, kuivalihaa, Tuplaa, energiapatukkaa. Voi sitä tunnelmaa! Seisoessani heijastinliivi päällä keskellä öistä peltoaukeaa, aiheutin kaikissa ohi ajavissa autoissa melko raivokkaan jarrutusreaktion. Kohdalle tullessa kuskit huomasivat, etten ollutkaan liikkuvan poliisin yökyttäjää ja kaasuttivat vähintään yhtä hurjasti eteenpäin. Kaikki siis ajoivat ylinopeutta. Puin loput vaatteet päälle ja laitoin otsavalon päälle. Takavalon osalta jouduin tekemään hieman virittelyä, sillä varsinainen takavaloni oli unohtunut matkasta.

Hätä keinot keksii!

Edelleen oli varsin valoisaa, joten jatkoin vauhdikkaampaa ajoa aeroasennossa 120 kilometriin asti, jolloin päätin nousta pystyyn. Tiellä kyllä näki hyvin, mutta ei kuitenkaan kovin pitkälle. Nousukahvoilta ajaessa pystyisi nopeammin reagoimaan. Tämä näkyi tietenkin heti vauhdeissa, mutta se ei haitannut, koska vastavuoroisesti kyyti hämärässä tuntui kovemmalta:)  Juomani alkoivat uhkaavasti huveta, yksi vesitäyttö vielä tarvittaisiin. Saavuin kello yhden tienoilla Somerolle, joka oli siihen aikaan varsin hiljainen kylä. Pääraittia ajaessani näin kuitenkin paikallisessa Jussin Baarissa valot ja sisällä ihmisiä. Ovessa kyllä luki "auki -24 asti", mutta ovi oli auki. Myyjä oli jäänyt vielä sisään istumaan asiakkaan kanssa ja sain pullot täytettyyä. Ostin myös yhden jääkylmän Cokiksen. 

Matka jatkui hämärissä, pimeää ei varsinaisesti tullut missään vaiheessa. Muuta liikennettä öisillä pikkumaanteillä oli todella vähän. Vastaantulevien ja ohittavien autojen jarrutusreaktioista päätellen näkyvyyteni oli hyvä, todennäköisesti loistin maantien laidassa paremmin kuin päivällä konsanaan.

Selkeästi valoisaa alkoi olla vasta noin puoli neljältä. Voimat alkoivat olla jo melkolailla vähissä, mutta onneksi matkaakaan ei enää ollut juurikaan jäljellä. Vihdissä pidin viimeisen lyhyen tankkaustauon ja jatkoin kohti kotia. Auringon nousu ajoittui harmilloisesti metsäiselle maantietaipaleelle, joten näin auringon vasta sen ollessa jo melko korkealla. Tyhjiä pääkaupunkiseudun raitteja ajaen pääsin kotiovelle klo 4:55. Kokonaisajoajaksi 251 km matkalle tuli 9h 12min, josta aktiivista ajoaikaa oli  8h 24min. Ajon aikaiseksi keskinopeuksi tuli tasan 30km/h. 

Kokkasin aamutuimaan vielä parmesaanipastan, luin lehden ja painuin pehkuihin. Onneksi oli vapaa aamupäivä tiedossa:) Suunnittelemani lyhyt juoksulenkki heti ajon päätteeksi jäi tällä kertaa haaveeksi. Ei vaan jaksanut enää.


Hieno reissu!

Harjoitusviikko n:o 23: täysi rähinä päälle

Olotilani maratonin jälkeen oli eriskummallinen. Jalat olivat uupuneet, mutta muu kroppa huusi päästä ajamaan pyörällä ja uimaan. Koko toukukuun harjoittelun tahtipuikkoa heilutti juoksu ja valmistautumiset sekä puoli- että kokomaratonille söivät pyörää ja uintia kalenterista melko armottomasti. Hyvän näin, ainakin jos katsoo saavutettuja juoksutuloksia. 

Hinku päästä treenaamaan oli siis hirmuinen. Maratonin jälkeen sunnuntaina tein pyöräverryttelyn ja maltoin pitää maanantain lepopäivänä, mutta sitten alkoi harjoittelu. Pyörätreenissä toki huomasi, että alle viikon sisällä kropasta on otettu kaikki irti. Mutta onnistuineita harjoitukset silti olivat. Ja avovesikin tuli korkattua, kuten innokkaammat lukijat edellisestä kirjoituksesta huomasivat.

Vihdoin kunnon pyöräviikko!

Maanantai
Lepo
Tiistai
Pyörä: PK 70km; nopeus 30km/h; syke 132; 2h 20min
Uinti: matkauintia 1200m avovedessä; 24 min
Keskiviikko
Pyörä: PK 30km + 10km tempo; nopeus yht 32,2km/h ja tempo 35,8km/h; 1h 16min
Uinti: matkauintia 1600m avovedessä; 32 min
Torstai
Yhdistelmä
Pyörä: PK 120km; nopeus 30,9km/h; syke 136; 3h 56min
T: 5min
Juoksu: VK 4km, vauhti 4:59/km; syke 162; 00:19:58
Perjantai
Uinti: matkauintia 2400m; 55min
Lauantai
Lepo
Sunnuntai
Juoksu: Alkulämpö + TV kova 7km; nopeus 4:18/km; syke 172; 36min


Yhteensä 10h 24min




Kuva

Molskis!

Perheemme sai alkaneena kesänä mahdollisuuden käyttää vaimoni sukulaisten varsin vähällä käytöllä olevaa kesämökkiä. Matkaa mökille on vain 45 kilometria ja saamme lomaille siellä halutessamme vaikka koko kesän. En ole aiemmin ollut erityisemmin mökki-ihminen, mutta viime aikoina olen huomannut viihtyväni "landella" erityisen hyvin. Luultavasti siksi, että pienen lapsen kanssa on kiva oleilla  luonnon rauhassa ja luonnollisesti siksi, että tällainen ympäristö on loistava treenaamisen kannalta. Ristiin rastiin kulkevat pienet maantiet kutsuvat ajamaan, juoksumaastoja löytyy ja pyöräily-juoksutreenien suunnittelu on helppoa.

Uintimahdollisuudet mökillä ovat olemassa, tontti rajautuu perinteiseen pieneen suomalaiseen järveen. Järvi on tyyppillinen sameavetinen neljä metriä syvä järvi, jossa ei onneksi liikennöidä. Rauhassa saa siis uida, kunhan ensin rakennetaan avovesirata. Hommasin Etolasta kolme kanisteria, joilla merkkasin kolmion mallisen radan, jonka pituudeksi tuli tasan 400 metriä (gps-mittaus). Köyhän miehen ankkureina käytin hiekalla täytettyjä 1,5l juomapulloja. 

Kääntöpaikka

Ja sama kauempaa, kanisteri keskellä kuvaa:)

Veden lämpötila oli noin 14 astetta, joten mitään ylipitkiä matkauinteja ei vielä voisi suorittaa. Mutta ainakin pääsisin avoveden makuun ja todennäköisesti debytoisin tämän järven ensimmäisenä triathlonuimarina...

Päivän varustus: Märkäpuku, uimalasit, uintisukat ja -hanskat sekä tuplauimalakki.

Ja eikun me menoksi!

Olinkin taas päässyt unohtamaan, kuinka mukavaa märkkäriuinti on. Veden sameus ja suunnistaminen kohti kääntöpaikkoja olivat myös asioita, joita ei ollut muistanut talvella hallissa uidessa. Ja ei se vesi ollut ihan saman lämpöistäkään.

Hainevä.

Kylmästä säästä johtuen sain uinnilleni mukaan huoltotiimin, joka suotuveneestä käsin vahti menoani ja kannusti. 1600 metriä oli näillä lämpötiloilla riittävä kerta-annos, sen jälkeen huulet jo vähän sinersivät. Mutta muutama hellepäivä tekee tällaisen järven pintavesille ihmeitä.

Ja tässä vielä tiimin kuvaama näyte kesän ensimmäiseltä avovesiretkeltä. 

Harjoitusviikot n:o 21 & 22: Valmistaumista maratonille

Maratonin ehdoilla mentään nämä kaksi viikkoa. Mukaan mahtui myös työmatkaa ja perhejuhlia, joiden vuoksi treeniohjelma oli erityisen kevyt etenkin viikolla 21. Lopputuloksen perusteella hyvä näin!

Viikko 22

Ma:

Uinti 2400m, 1h

Juoksu, VL, 9km, 48 min

Ti: Lepo

Ke: Juoksu, verryttely 4km + 1km kisavauhtia nopeampi veto, 30min

To: Juoksu, verryttely 4km, + 2km kisavauhtia nopeampi veto, 35min

Pe: Juoksu, verryttely, 30min

La: Maraton, 42 195m, vauhti 4:36/km, syke 170, 3h 14min

Su: Pyöräily, verryttely, 20km, 50min

Yhteensä 7h 27min

Viikko 21

Ma: Lepo

Ti: Juoksu PK 25km + TV kova 3km, vauhdit PK 5:20/km, TV kova 4:35/km, aika 2h 29min

Ke: Lepo

To: Juoksu, PK 4km + 2 kmVK-veto, PK 5:35/km, VK 4:20/km, 31min

Pe: Lepo

La: Lepo

Su: Juoksu, tyhjennyslenkki, 18km,  vauhti 6:00/km, 1h 50min

Yhteensä 4h 50min

Tukholman maraton 2.6.2012

Tyhjennyspaasto, siinäpä vasta elämys. Maratonviikko alkoi virallisesti viime sunnuntaina, jolloin niukkaenergistä dieettiä noudattaen treenaisin pari päivää ja kulutin käytännössä kaikki varastossa olevat energiani loppuun. Sunnuntaina kahdeksantoista kilometrin PK-lenkki juostiin jauhelihapihvin ja tomaatin voimalla, ja maanantain kymmenen kilometrin VL-treeni rahkan ja salaatin antaessa potkua menoon. Painoni laski 3,6 kiloa ja olo tiistaiaamuna oli melkoisen voipunut. 

 Hiilihydraattipaasto, wohoo!

Tästä alkoi tankkaus, jonka toteutin melkolailla aiemmassa kirjoituksessani kuvaamalla tavalla. Tankkaus päättyi perjantaina, jolloin massaakin oli tullut jo kilogramaan verran yli lähtötason. Viime viikonloppuna alkanut flunssan tynkä kummitteli ikävästi taustalla, nenä oli pitkälle viikkoon tukossa vaikka vointi sinänsä oli moitteeton. Onneksi oireet väistyivät ennen viikonloppua ja pääsin reissuun hyvävointisena.

Perjantaina töiden jälkeen tein kevyen verryttelylenkin ja suuntasin lentokentälle. Kisakumppanini ja huoltajamme olivatkin jo paikan päällä Tukholmassa ja pääsimme heti saavuttuani viettämään vielä rennon illallisen paikallisessa ravintola Richessä. Tässä vaiheessa alkoi olla melkoisen selvää, että tämän vuotinen kisa tultaisiin juoksemaan hyvin erikoisissa olosuhteissa. Sateen todennäköisyys oli 100%, lämpötilaennuste +4 astetta ja tuultakin luvattiin reippaat 10m/s. Paljon lohdullisemman ennusteen  Tukholmaan löysi katsomalla esimerkiksi viime vuoden jouluaaton sääkarttaa:) Johtopäätökseni oli, että nyt on vaan juostava kovaa, jottei kangistu.

Riche

Aamulla huomasin jännittäväni ihan kunnolla, vaikka oli kuvitellut ettei täyden matkan triathlonin läpikäynyttä maraton  paljon väräytä. Mutta kyllä vaan, selkeästi hermostuneena yritin työntää aamupalaa alas kurkusta ja katselin kun sade piiskasi ikkunaa. Ou jee! Kisavaatetuksessani en lähtenyt seurueeni "karvalakki&palttoo"-linjalle, mutta shortsit sentään korvasin puolipitkillä trikoilla ja laitoin pitkähihaisen juoksupaidan päälle vielä lyhythihaisen paidan. Pipot, hanskat ja kuoritakit oli onneksi jätetty Suomeen ja hyvä niin, koska ulkoilma houkutti laittamaan päälle todella paljon. Suuntasin kisa-alueelle, jossa paikallisolosuhteet olivat melkolailla syöneet perinteistä Tukholman karnevaalihumua. Ihmiset pitivät leiriä Expo-hallin lattialla ja urheilukenttä kumisi tyhjyyttään. Ja suurempi osa juoksijoista oli  täysin ymmärrettävästi jättänyt paikalletulon aivan viime tippaan.

Lähtöalueella oli todella hyvin tilaa ja pääsin oman lähtöryhmäni eturiviin. Testijuoksujen perusteella oli arvioinut takuuvarmaksi ajaksi juoksulle 3:25, mutta suunnitelmani oli lähteä kokeilemaan 3:15-jänisten vauhtia ja jättäytyä siitä viimeistään puolimaratonin kohdalla, jos ja kun vauhti tuntuisi liian kovalta. Lähtölaukauksen kajahtaessa vettä satoi, tuuli piiskasi ja mittari tosiaan näytti 4 astetta celsiusta, uskomaton ilma. 

Kisajänikset ovat kovaa jengia!

Liimauduin heti jänisten peesiin ja alkukilometrit taittuivat tavalliseen tapaan sen enempää vauhtia miettimättä. Pohkeet olivat kylmässä menneet jumiin ja niiden lämpeneminen kesti hyvän tovin. Muuten juoksu ei tuntunut aluksi yhtään pahalta, tuuli ei kaupungin suojassa juuri puhaltanut ja lämpöakin alkoi kropassa mukavasti muodostua. Ja sade tuntui oikeastaan mielyttävältä, sitä ei tullut kaatamalla vaan sopivasti. Viiden kilometrin kohdalla huomasin, että jänikset juoksivat todella kovaa ja kymmenen kilometrin kohdalla alkoi epäusko jo hiipiä mieleeni. Tätä vauhtia en jaksaisi maaliin, mutta päätin vielä roikkua perässä. Onneksi tein näin, sillä vauhti rauhoittui ja jälkeenpäin tajusin, että jänikset kirivät tässä vaiheessa lähtöalueella ja tungoksessa menetettyä aikaa takaisin (jänikset juoksevat bruttoaikaa, eli virallisen kisakellon mukaan). Västerbronin sillan jälkeen meno alkoi tuntua mukavalta ja puolimaraton kellottui aikaan 1:36. Djurgårdenissa luulin hetken aikaa, että alkoi sataa rakeita jättikokoisten sadepisaroiden piiskatessa pohjoistuulen voimalla päin naamaa. Juoksin kyyryssä edellä menevien peesissä ja onneksi reitti kääntyi pian myötätuuleen. Kaupunkialueelle päästyämme alkoi todellinen maraton, jaloissa alkoi painaa ja vauhdinpitäjät yrittivät koko ajan karkuun. Kolmenkymmenen kilmetrin kohdalla Via Dolorosa vain jyrkkeni ja kapeni. Kylmä sivutuuli ja tiedossa olevan uusi Västerbronin nousu olivat erittäin lähellä pudottaa minut vetoryhmän kelkasta. Yleinen hyytyminen alkoi myös näkyä kanssajuoksijoissa, vierellä olevien vauhtiin ei voinut enää luottaa, vaan silmät piti pitää kiinni vauhdinpitäjien selässä. Alkoi todellinen ohitettelu, porukkaa rupesi selkeästi törmäämään kuuluisaan kolmenkympin seinään. Sillan ylämäen kääntyessä alamäeksi totesin edelleen juoksevani 3:15 jäniksen vieressä ja annoin itselleni luvan uskoa tämän tavoitteen alittumiseen. Loppu oli lisääntyvää kärsimystä ja taistelustani huolimatta 38 kilometrin kohdalla yksinkertaisesti tipuin pupujen kyydistä. Olin kuitenkin laskenut, että vetoryhmän vauhti ennakoi 3:14 loppuaikaa ja tämän lisäksi oma nettoaikani oli yli minuutin virallista aikaa jäljessä. Eli kunhan en hyytyisi kahta minuuttia enempää, tavoite olisi saavutettu. Jäin porukasta lopulta vain minuutin ja kisakello pysähtyi aikaan 3:14. 

Hetki oli aikaa fiilistellä, mutta lihaslämmön hävittyä iski kaikkien aikojen kylmyys. Vaikka vaihdoin kuivat päälle, ei puhuminen onnistunut leukojen tärinän vuoksi ja suklaapatukka piti avata hampailla, koska sormet olivat poissa pelissä. Onneksi näin maalissa heti tuttuja ja linkutimme yhdessä palellen T-banalle ja sillä keskustaan. Ah hotellihuoneen ihanuutta, enkä muista koska olisin ollut yhtä pitkään suihkussa kuin eilen iltapäivällä:)

Kylmät olosuhteet aiheuttivat sen, että nestetankkaus oli helppoa eikä nestevajetta juurikaan syntynyt. Sen huomasi siitä, että valtavan lihasjumin lisäksi juuri minkäänlaista yleistä huonovointisuutta tai kramppeja ei ollut. Energiatankkaus oli myös muuten varsin onnistunutta. Voimat riittävät juuri ja juuri maaliin, enkä reitin varrella kaivannut mitään lisäbuusteria. Join matkalla energiajuomaa tai vettä joka pisteeltä, mutta muita tuotteita en suuhuni laittanut. En ehkä siis paastonnut ja tankannut turhaan.

Illalla pääsimme koko tiimin voimin  mahtavaan pihviravintolaan. 400g entrecoté oli itseoikeutettu kruunu hienolle päivälle!

Voila!