Kisamatkani Joroisten Finntriathloniin starttasi perjantaina iltapäivällä noin puoli kolmen aikaan Helsingistä. Ajomatkaa oli tiedossa melko tarkkaan 300 kilometria, ensin 4-tietä ja sitten 5-tietä Savon sydämeen. Tankkaus/ruokailutauon pidin Juvan ABC:lla, otin noutopöydästä pastaa navan täyteen:)
Saavuin kisakeskukseen puoli seitsemältä, hoidin ilmoittautumiset ja lähdin katsastuttamaan pyörää ja viemään juoksuvarusteita vaihtopaikalle. "Huoltojoukkueeni" saapui paikalle pari tuntia myöhemmin ja pääsimme jatkamaan matkaa illaksi ja yöksi mökkisaareen. Kisapaikalla vallitsi illalla selkeän hermostunut tunnelma ja pakenin sieltä ilomielin pois mahdollisimman nopeasti.
Aamulla herätyskello soi lyhyen, huonosti nukutun yön jälkeen kello puoli kuusi. Järveen aamupesulle, tankkausaamiainen ja lähtö veneellä laiturista kello puoli seitsemältä. Kokemattomana triatleettina sorruin viime metreillä pieneen varustehermoiluun, vaikka muuten olinkin malttanut valmistautua ja toimia kisapaikalla tyynesti kuin viilipytty. Renkaiden täyttö ja ylimääräisten varusteiden toimittaminen lähtöalueelta huoltajille onnistui lopulta paljon helpommin kuin kuvitellut, turhaan siis hermoilin.
Lähtöalueella Valvatus-järven rannalla ryhmityin oma uintitavoitteeni mukaisesti 40 minuutin kyltin kohdalle odottamaan lähtölaukausta.
Pam! Lähes seitsemänsataa ihmistä ryntää veteen yhtä aikaa. Tunnelma on aluksi melkoisen klaustrofobinen, nyrkkiä ja monoa sataa kylkeen ja päähän, takaa tulevat uivat niskaan ja itse huomaan rynniväni yhtäläillä kanssakilpailijoitteni päälle.
Ensimmäiset 300 metriä ovat melko uuvuttavat, sillä "ryhmäpaine" ja tilasta taisteleminen kuluttavat voimia.
Tämän jälkeen meno tasaantuu joukon hajaantuessa, löydän itselleni oman tilan ja uinti alkaa sujua ihan mukavasti. Loppusuoralla uimalasini potkitaan päästäni kahdesti ja niiden kanssa tulee sählättyä luvattoman kauan.
Vedestä noustessa kello näyttää tasan 40 minuuttia, olin uinut siis juuri ja juuri tavoitteeni mukaisesti, mutta pieni pettymys suoritus itselleni kuitenkin oli. Vaihtoihin kuluvaa aikaa ei erikseen kellotettu kisajärjestäjän puolesta, vaan molemmat vaihtoajat sisältyivät pyöräilyaikaan. Oman ajanottoni mukaan ensimmäiseen vaihtoon kuluu 3,5 min aikaa, eli pääsin pyörän satulaan kisakellon näyttäessä 43min 30s.
Tiedossa olikin sitten melkoiset ohituspeijaiset, sillä kuten arvasin, olin heikolla uintisuorituksellani jäänyt itseäni paljon hitaampien pyöräilijöiden joukkoon.
Pyöräily sujui todellakin kuin tanssi, ajaminen oli helppoa ja puolipilviset olosuhteet olivat täysin ihanteelliset. Ihmiset ajoivat mielestäni "siististi", vaaratilanteita ei syntynyt, eikä ainakaan omaan peesiini jäänyt ketään sääntöjen rikkojaa roikkumaan. Reitti oli profiililtaan juuri minulle sopiva, useampi pitkä loiva mäki ja muutama tiukempi nousu, jotka sai runtata putkelta. Vanhalle 5-tielle tehty reitti kierrettiin yhteensä kolme kertaa. Satulassa tankkasin yhteensä 2 litraa nesteitä ja 2 energiapatukkaa. Viralliseksi pyöräilyajakseni kellotettiin 2h 38min ja epävirallinen ajoaika ilman vaihtoja oli 2h 33min, josta tuli keskinopeudeksi mojova 35,5km/h.
Juoksuun lähtiessä kelloni näytti aikaa 3h 18min ja mieleeni juolahti ensi kerran huikea ajatus siitä, että viiden tunnin alitus olisi teoriassa tänään mahdollinen. Heti juoksun alussa vatsani tai palleani kramppasi pahasti, niin pahasti etten edes ehtinyt keskittyä mahdollisiin jumissa oleviin reisiini. Juoksureitillä ollut huipputasoinen huoltotiimini antoi minulle vähän kipulääkettä ja toisen kierroksen aikana kipu alkoi helpottaa. Juoksureitti risteili Joroisten keskustustan ja pururadan maastossa, kierroksen pituus oli noin 5km ja se siis kierrettiin neljä kertaa. Kolmannen kierroksen aikana unohduin ajatuksiini ja huomasin 16km kohdalla jääneeni suunnittelemastani vauhdista yhden kokonaisen minuutin. Tämän minuutin "kiinnirepiminen" viimeisellä kierroksella oli erittäin tuskallinen kokemus, mutta maalissa fiilis oli huikea kellon pysähtyessä aikaan 4h 59min ja rapiat.
Tankkausten ja varustenoutojen jälkeen suuntasimme taas Saimaan saareen, tällä kertaa euforisissa ja edellistä iltaa huomattavasti rennommissa tunnelmissa. Maistui muuten Corona hyvältä:) Ensimmäisen oluen/siiderin jälkeen uupunut kisajoukkomme päätti ottaa päiväunet, jotka venyivät 3h mittaisiksi...1,2kg sisäfilettä oli onnistunut päätösateria tälle päivälle.
Aurinko laskee selkäni taa...
Aamulla tyylitajuinen perhonen oli löytänyt kotinsa Cervelon putken päältä ja köllötelli auringossa tankolaukun päällä lähes tunnin.
Kiitos loistavalle kolmehenkiselle huoltotiimilleni, kannustus oli huikeaa ja viikonloppu mökillä todella rentouttava.
Nyt kohti Kööpenhaminaa todella hyvissä fiiliksissä, toivottavasti seuraavat neljän viikon harjoitukset onnistuvat ja todelliseen koitokseen päästään vielä paremmassa iskussa!
