Wir wollen tanzen gehen

Uusi viikko, uudet kujeet. Toisin kuin niin monina edeltävinä viikkona, on tämän ja edellisen viikon liikunnallinen ensihaaste ollut tanssilattialla pyörähtely. Ei siis PK-lenkki, intervallitreeni tai uintitekniikkaharjoitus, vaan tanssi. On todella piristävää olla miettimättä askelrytmiä, keskisykettä, kadenssia tai kuusitahtipotkua, ja viillellä partaterällä parkettia uuteen uskoon. Lisäksi on hauskaa puuhastella sellaisen lajin parissa, jossa oppimiskäyrä on lähes pystysuora. Pohjakosketus ja siitä yläviistoon ja vauhdilla.

Are we human or are we...?

Ja lisäksi:

Heti puolentoista tunnin liihoittelun jälkeen juostu 10km VK lenkki kellottui tänään uuteen ennätysaikaan. Suosittelen siis tanssia jopa tempoharjoitusten alkulämmittelyksi. 

Hyvää viikon alkua kaikille!

Kuva

Exercitia n:o 4

Ma: Tanssi, 90min

Juoksu, VK 10km (ks 164/min), 45min

Ti: Juoksu, PK 25km (ks 139/min), 161min

Ke: Lepo

To: Pyöräily: spinning, max-syketunti, (ks 155/min, max 190), 60min

Pe: Uinti, matka 2100m, 60min

La: Lepo

Su: Uinti: matka 2400m, 65min

       Pyöräily: trainer PK (ks 118/min), 150min

Yhteensä 10h 31min

Hyvä treeniviikko. Viikon alkusoittona oli hieman rutiinista poikkeavia säveliä. Tiistain PK-lenkki oli poikkeuksellisen hidas ja raskas hurjassa lumimyräkässä. Sunnuntai oli tiukka päivä, koska jouduin siirtämään lauantain uinnin käytännön syistä seuraavalle päivälle.

O tempore, O mores

Kokovartaloministeri. WTF. Toisilla se arvostelukyky vaan tuppaa pettämään. Tasa-arvoyhteiskunta on tosiasiassa vain kauniita puheita ja korulauseita. Kun isot pojat pääsevät vauhtiin, ovat vastakkaisen sukupuolen edustajat lähinnää hyvin muotoiltua lihaa, jota kuuluu ihailla tai arvostella hymyn kare naamalla. Ja tulla vielä väärin ymmärretyksi. Kuka lohduttaisi Matti-raukkaa, väärin ymmärrettyä humoristista tasa-arvon suurlähettilästä. Jos maa alkaa polttaa jalkojen alla, tiedän ainakin yhden italialaisen ministerin, jonka olkapäätä vasten voi varmasti tirauttaa kyyneleen jos kaksi.

Auts! Yhteiskuntakriittinen avaukseni, otti vaan päähän ja oli pakko purnata:)

Ajankäytön lyhyt historia

Kamppailu-urheilulajit ovat minun salaisen rakkauteni kohde. Jo lapsuudessa katsoin isän kanssa televisiosta innolla myöhäisillan Knock-Out Clubia, jossa näytettiin ammattinyrkkeilyn huippuotteluita Ilmo Lounasheimon hypnoottisen selostuksen tahdittamina. Omat nyrkkeilyhanskat tehtiin superlonista ja mestaruusvöistä iskettiin kavereiden kanssa äidiltä salaa koulusta päästyä.

Tähän tyyliin!

Lapsuuden judo-harrastus alkoi lupaavasti, mutta päättyi alkavaan teini-ikään, asia joka harmittaa minua edelleen. Opiskeluaikoina budoharrastus jatkui Ju-jutsun muodossa melko aktiivisesti 3-4 vuoden ajan, mutta jäi pyöräilyn ja juoksemisen jalkoihin. Miksi näin, siitä seuraavaksi.

Aika on rajallinen resurssi, tämä on kliseinen mutta laittamaton tosiasia. Jokaisella meistä harrastelijaurheilijasta on työn, perheen ja arjen velvollisuuksien jälkeen tietty määrä aikaa, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla. Tämän ajan määrä luonnollisesti vaihtelee suuresti eri ihmisten ja elämäntilanteiden välillä. Tästä johtuen uskon, että käytetyn ajan hyötysuhde on erittäin merkittävä tekijä omaa lajia valittaessa. Siitä löytyy myös selitys sille, miksi pyöräilen, uin ja juoksen, enkä harrasta budolajeja.

Seuraavassa on esitelty muutamien suosikkilajieni hukkaprosentteja. Edellä mainittu suure lasketaan jakamalla urheilusuoritukseen valmistautumiseen, jälkipyykkiin ja siirtymisiin käytetty aika harjoitteluajalla (valmistelut/treenaus). Mitä suurempi hukkaprosentti, sitä enemmän aikaa tärvääntyy säätämiseen, kulkuvälineissä matkustamiseen ja muuhun v-käyrää nostattavaan toimintaan.

Juoksu

Hyötysuhdeliikunnan kruunamaton kuningas!

10min/60min : 17%

Pyöräily

30min/120min: 20%

Uinti

15min/60min: 25%

Kuntosali

30min/90: 33%

Ju-jutsu

60min/75min: 80%

Tämä selittää osittain lajivalintani, vaikka välillä haikailenkin kamppailu-urheilun pariin. Nautin suuresti nykyisistä harrastuksistani, joten mitään elämään suurempaa komromissia en mielestäni ole joutunut tekemään. Uinti on minulla poikkeuksellisen "aikatehokasta", koska työmatkani kulkee uimahallin pihan läpi:).

Oletko sinä täydellinen laji-idealisti vai oletko tehnyt valintoja myös ajankäytöllisistä syistä?

Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6

Avena sativa

Harjoittelun ja ruokailun oikea-aikainen rytmittäminen on tärkeää ja mahdollistaa onnistuneen urheilusuorituksen. Työssäkäyvä tai opiskeleva aktiivikuntoilija joutuu usein miettimään, miten pitkäksi venyneestä työpäivästä, orastavasta nälästä ja laskevan verensokerin aiheuttamasta v-käyrän noususta huolimatta saisi suunnitellun treenin onnistuneesti tehtyä. Itse suosin treenaamista heti työpäivän päätyttyä, mistä seuraa väistämättä tankkausongelma, sillä lounaasta on yleensä ehtinyt jo kulua vähintään neljä tuntia. Tarvitaan siis helppo energianlähde, jolla boostata elimistö uuteen nousuun ilman, että ruokaa tarvitsee jäädä sulattelemaan sohvalle. 

Markettien hyllyt ovat täynnä erilaisia "super-energy-low-fat-gain-muscle"-tankkausaineita, jotka saavat pään pyörälle ja lompakon kevyeksi alta aikayksikön. Seuraavassa esittelen oman henkilökohtaisen pikatankkaustuotteeni, joka on edullinen ja jonka toimintavarmuus testattu lukuisia kertoja. 

Penkkivelli:

Ota 0,5-1dl kaurahiutaleita/40 painokiloa, sekoita runsaaseen maitoon ja ripottele päälle 1-2tl sokeria. Penkkivelli on valmista heti nautittavaksi ja on erittäin nopeasti lusikoitava tuote. Kyseessä ei välttämättä ole henkilökohtaisen ruokarepertuaarini herkullisin luomus, mutta pahaa se ei ole. Ja lenkille tai muihin urheilullisiin rientoihin voi sännätä välittömästi aterioinnin jälkeen tasaisen energiavaikutuksen jatkuessa jopa kolmen tunnin ajan.

Elämän pienistä iloista

Minusta on sukeutunut urheilumaterialisti, pakko myöntää. Aiemmassa elämässäni toteutin huomattavasti henkisempää urheilufilosofiaa, johon kuuluivat reikäiset ja likaiset lenkkivaatteet, näppylähanskat ja kuntosalilla rumimmat kuviteltavissa olevat lökäpöksyt. Kovaa harjoittelevat tyypit eivät selaa vaatekuvastoja, ja rauta nousee lihaksilla, ei trikooilla!

Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin hyvien varusteiden tuovan lisää mielekkyyttä harjoitteluun, eikä asianmukaisen juoksuasun päälle pukeminen enää tuottanut kosmista häpeän tunnetta. Viimeistään pyöräilyharrastuksen myötä jouduin täysin antautumaan urheiluvarustelulle ja nykyään voisin kuvailla asian jopa lähteneen hieman "lapasesta".

Elämän pienistä iloista-juttusarjassa kerron pienistä urheiluun liittyvistä hankinnoista. Arvioin tuotteita, kerron niistä mielepiteeni ja päädyn joko suosittelemaan tai varoittamaan niistä. Tarkoitus on käsitellä välineitä ja tekstiilejä, ei kuitenkaan mitään juoksukenkää kalliimpaa.

Osa 1: Camelbak Podium juomapullo

Paras urheilujuomapullo, johon olen koskaan tarttunut. Pullo on tilavuudeltaan 700ml ja siinä on itsestään avautuva ja sulkeutuva venttiili. Pullo on ohutseinäinen ja kevyt, joten se sopii pyöräilijöille ja muille grammaneurootikoille.

Venttiili toimii erittäin hyvin, pulloa puristettaessa vesisuihku on erittäin runsas, joten nopea tankkaus satulassa onnistuu helposti. Parasta on, ettei suukappaletta tarvitse repiä hampailla. Lockout-asennossa pullo sulkeutuu täysin ja sen voi huoletta heittää täytettynä treenikassiin.

Pullosta ei ole kertaakaan tarttunut juomaan minkäänlaista muovista makua tai hajua.

Kaksi runkoon ja yksi selkään. Ja eiku menoks!

Suosittelen varauksetta kaikille.

Exercitia n:o 3

Ma: Uinti 1600m, 45min

Ti: Pyöräily (trainer), PK (ks 120/min), 150min

Ke: Juoksu VK (ks 164/min) 10km, 49min

To: Juoksu PK (ks 140/min) 25km 148min

Pe: Pyöräily (trainer) Intervalleja (ks 140/min), 60min

La: Lepo

Su: Uinti 2400m, 60min

Yhteensä 8h 32min

Ihan hyvä treeniviikko paitsi, että maanantain uinti oli pakko lopettaa lyhyeen, koska meno oli niin tuskaista ja kamalaa. Liekö edellinen viikonloppu vähän kuormittanut..?

Gamalan nägöst!

Jokaisella ihmisellä on oma juoksutyylinsä, joka ei sinänsä ole oikeaoppinen tai vääräoppinen. Juoksutekniikka taas on lajille ominainen suorituskniikka, jota voi kehittää ja joka olisi syytä olla kunnossa, jos haluaa kehittyä ja välttyä vammoilta.

Monien lenkkipolun vastaantulijoiden juoksutyyliin on adaptoitunut tekniikkavirheitä, joita on välillä suorastaan paha katsoa. Tyypillisin on ns. nyrkkeily-juoksu, jossa kädet heiluvat poikittain yli rinnan ikäänkuin alakoukkuja iskien. Koko vartaloon syntyy turha sivuttaisliike, joka tekee juoksusta epätaloudellista ja hölmön näköistä. Diagnoosin voi tehdä pitkähiuksisilla juoksijoilla myös villisti sivulta toiselle heiluvasta ponihännästä. Vastaan tulee myös etukumarassa könyäviä ja toisaalta takana istuvia juoksijoita. Töksähtävä pohja-askellus on myös tyyppillistä, tällöin askel ei rullaa ja polvet varmasti huutavat Hoosiannaa. Myös sivuille suuntauva heittoaskellus varmasti kuormittaa niveliä ja ennen kaikkea tekee juoksusta epätaloudellista. Käsivarsien roikottaminen lähes suoraksi ojennettuina alaspäin on myös tyypillinen tekniikkavirhe, joka tekee menosta ryhditöntä ja jollakin tapaa apinamaisen näköistä.

Itse ole taistellut pitkään istuvaa juoksutyyliä vastaan. Jostakin syystä asentoni pyrkii taakse nojaavaan virheasentoon, jos en jatkuvasti keskity siihen juostessa. Keskivartalon ryhdikkyydessä on usein myös parantamisen varaa. Virheiden korjaaminen on siis todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta virheet olisi itse ainakin hyvä tiedostaa, se on jo ensi askel niiden korjaamisessa.

Pitkän matkan juoksutekniikasta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja netistä löytyy paljon artikkeleita sekä videoita aiheesta. Yksi hyvä suomalainen juoksuteos on Kari Sinkkosen Valmennuskirja Kuntojuoksijalle ja Maratoonarille (Ajatuskustannus 2002), jossa asiaa on esitelty yksikertaisesti ja kuntojuoksijan näkökulmasta. Kirjan juoksutekniikka-kappaleessa käydään läpi lyhyesti juoksutekniikan perusteet.

Sinkkosen perusteesit:

-Vartalo pystyasennossa tai lievässä etunojassa

-Pää suorassa linjassa vartalon jatkona

-Kädet tasapainottavat juoksua, pitkämatkan juoksussa kyynärkulma n. 90 astetta, kädet työskentelevät omalla puolella vartaloa, edestakainen liike, ei poikittaisliikettä rinnan yli. Mitä suurempi vauhti, sitä suuremmat liikkeet

-Polvet suoraan juoksulinjassa

-Jalkaterät suoraan eteenpäin

-Jalka tulee maahan kantapäävoittoisesti ja rullaa siitä kohti ponnistusta

Sinkkonen käyttää kirjassaan Lasse Virénin askellusta esimerkkinä hyvästä juoksutekniikasta

Juoksutekniikkaa kannattaa kehittää vaikkei olisikaan intohimoisia kisatavoitteita. Hyvä tekniikka tekee juoksusta mukavampaa ja lennokkaampaa, säästä niveliä ja saa varmasti lenkit maistumaan paremmalta. Olen itse pitkään haaveillut, että ottaisin yksityistunnin joltakin juoksuvalmentajalta. Vuosien suunnittelun jälkeen on aika ryhtyä tekoihin. Haastan kaikki Pequen blogin juoksua harrastavat lukijat ottamaan alkaneena vuonna oppitunnin juoksuvalmentajalta. Näin aion myös itse toimia.

Rennzweirad n:o 2

Opin jo lapsena, ettei kalliiden harrastusvälineiden hankkiminen ja saaminen ole itsestään selvää. Hankintoihin piti osallistua omalla rahalla tai vähintään osoittaa innostuneisuus treenaamalla jonkin aikaa lainavarusteilla (esim. lumilautailu) tai ilman kunnollisia varusteita/suojia (jääkiekko SIC!). Jotakin tästä ajattelutavasta oli jäänyt takaraivoon, koska huomasin polkevani kolmatta kesää pitkiä maantielenkkejä kaupunkipyöräksi ostamallani hybridillä. Eihän sitä nyt sovi suinpäin maantiepyörää ostaa, täytyy ensin testata että ketjun pyöritys maistuu:).

Maantienpyörän hankintaprosessi käynnistyi vuonna 2009. Ensitöikseni otin yhteyttä maantiepyöräilyä intohimoisesti harrastavaan ystävääni ja esitin hänelle sata enemmän tai vähemmän tyhmää kysymystä. Pikkuhiljaa hahmottui se, mitä budjettiini mahdollisesti olisi mahdutettavissa ja mihin rahat kannattaisi satsata. Ostaisin hiilikuiturunkoisen pyörän hyvällä osasarjalla ja kohtalaisen laadukkailla kiekoilla.
Tutustuin useisiin pyörämerkkeihin, kuten Bassoon, Bianchiin, Cannondaleen, Canyoniin, Orbeaan ja Van Nicholakseen. Mitään kunnollisia testiajoja en juurikaan tehnyt. Osa merkeistä oli ns. postimyyntimerkkejä ja toisaalta liikkeissä ei juuri koskaan ollut haluamaani pyörää sopivan kokoisena testiyksilönä, puhumattakaan että siinä olisi ollut haluamani osat kiinni.
Näistä pyörämerkeistä Canyon nousi melko nopeasti ykkössuosikikseni. Canyonin malleissa oli budjetoimassani hintaluokassa yhden tai kaksi kertaluokkaa paremmat osasarjat ja kiekot kuin monien muiden merkkien malleissa. Harrastajapalstoilla käyttökokemukset ja arviot Canyonin rungoista olivat keskimäärin hyvin positiivissävytteisiä, mikä rohkaisi hankinta-aikomuksiani.

Canyon on saksalainen runkovalmistaja, jonka historia ulottuu 25 vuoden taakse. Kyseessä on hyvin pitkälti "postimyynti"periaatteella toimiva yritys, jolla ei ole kunnollista vähittäisjakeluverkostoa. Pyörä pitää siis uskaltaa tilata ja ostaa "sokkona". Canyonin pyörät ovat nousseet viime vuosina erityisen tunnetuksi Omega Pharma Lotto-ammattilaistallin käyttäessä niitä kisa- ja harjoittelupyörinään.

Canyonin pyöriä tositoimissa

Tästä vaiheessa, laulun aiheessa, koittaa vaihe uus, taukoo-ottavuus. Ostoprosessin etenemisestä, lopputuloksesta ja käyttökokemuksista lisää seuraavassa Rennzweirad n:o 2.2 -postauksessa.

Map of Cosmetique

Suosittuja ja tasokkaita blogeja lukiessani olen huomannut, että niiden aihepiireihin kuuluu usein muoti, sisustus, kauneudenhoito ja ruoanlaitto. Sen sijaan niissä puhutaan vähemmän loskasäässä juoksemisesta, työmatkahikoilusta, treeniohjelmista ja kuntoilutavoitteista.

Pequen blogi lähtee nyt rohkean populistisesti liikkeelle ja tekee aluevaltauksen kosmetiikan kentälle, rohkeasti ja pelottomasti. Tälle on myös syynsä:

Kului 10895 päivää ihmiselämää ennen kuin sain ensimmäisen ikioman kosmetiikkatuotteen, joululahjaksi tietenkin.

Tadaa! Dermosil man Eye Gel Cream

Tuntuu kuin uusi sivu olisi kääntynyt elämässäni, lähes kolme vuosikymmentä tyhjänä kumissut meikkilaukkuni sai vihdoin täytettä. Tuote on kuitenkin edelleen pakkauksessaan, sillä sain samalla kuulla, että tuote on tarkoitettu 30+ herrasmiehille. Tämä tarkoitti 62 päivää odotettavaa, ennen kuin pääsisin uuttamaan jättimäisiä silmäpussejani tällä ihmeaineella. Palaan tuolloin aiheeseen, aion nimittäin testata tuotteen huolellisesti ja raportoida päivä päivältä nuorentuvista silmänympäryksistäni ja komistuvasta kuontalostani.

Failure to train

Tunnustan, minulta jäi viime viikon lopulta pitkä pk-juoksulenkki ja uinti tekemättä. Sen sijaan päädyin:

Pelaamaan rugbya tilapäisVÄLINEELLÄ




Osallistumaan Texas Hold Em-turnaukseen


Mittelemään Beer Pongissa

Ja pelaamaan totuutta ja tehtävää

Lisäksi sain kunnian:

Soittaa 7 tuntia kitaralla bluesia haitarin kanssa kotanuotiolla

Mennä kylpypaljuun 26 asteen pakkaseen

Laskea lumilaudalla

Osallistua kenttäkirurgiseen prosessiin

Juoda elämäni ensimmäisen (mutta ei viimeisen) Bloody Maryn

Ja syödä epätodellisen hyvää entrecotea

Pääsin myös todistamaan:

Lapin shamaanin kiihkeää nuotiotanssia

Ja River Dance-tyylistä Slap Dance-esitystä

Life is Gooood!

Exercitia n:o 2

Ma: Uinti 2400m, 60min

Ti: Lepo

Ke: Harjoitusvastus, intervalleja, 60min

To: Harjoitusvastus, PK (ks 116/min), 120min

Pe: Polterabend

La: Polterabend

Su: Poltergeistabend

Yhteensä: Func error ###

Rennzweirad n:o I

Olen hoitanut kaupunkiliikkumisen, työmatkapyöräilyn ja vielä joitakin vuosia sitten kuntolenkitkin Nishikin Pro-SL fitnesshybridillä.

Kyseessä on hyvin yksinkertainen, melko kevytrunkoinen (11kg) fitnesspyörä, jolla pidemmätkin matkat taittuvat mielyttävästi. Osa-sarjana on Shimanon Tiagra. Käytän Shimanon SPD-maantiepolkimia, joilla on myös yllättävän helppo polkea ilman lukkokenkää (superliukkailla).

Talvi- ja maasto-ominaisuuksiltaan Nishiki ei ole A1-Super-luokkaa, mutta pärjää sielläkin kohtalaisesti, kun ei vaadi liikoja. Talvirenkaaksi olen eteen valinnut Nokian Hakkapeliitta W106:n. Takarenkaana ja kesäeturenkaana käytän Continentalin Four Seasonia (28mm). Rengaspaineena käytän 3,5 baria talvella ja 6 baria kesällä. En käytä lokasuojia, se mahdollistaa talviajon sujuvasti ja helpottaa pyörän huoltoa. Ja ovathan lokarit myös ruminta mitä pyörään voi laittaa.

Pyörä maksoi vuonna 2006 699 euroa ja on mielestäni edelleen hintalaatusuhteeltaan hyvä hankinta. Pyörää voin suositella ennen kaikkea ihmisille, jotka haluavat taittaa pidemmätkin matkat reippaalla vauhdilla, pyöräillä kuntoilumielessä satunnaisesti eivätkä halua investoida pyörään suuria summia.

Five Point Sweat Exploding Freeze Technique

Työmatkapyöräilijän tielle on siroteltu paljon erilaisia ongelmia. Melko ylitsepääsemättömiä ovat oikeasti ylipitkä matka ja terveydelliset syyt. Sen sijaan pimeys, liukkaus, vaarallisuus ja kastuminen ovat esteitä, joiden yli kiivetään ajovaloilla, nastarenkailla, turvallisella ajolla ja oikeilla varusteilla. Listasta puuttuu kuitenkin yksi todellinen työmatkapyöräilyn ongelma, nimittäin pukuhuoneessa iskevä karmaiseva jälkihiki eli jähi. 

Peque esittelee seuraavassa viisipykäläisen 5-PSEFT-palelumenetelmän, jolla matkanaikainen hikoilu estetään. Menetelmä on sovitettu viiden kilometrin mittaiselle matkalle, mutta on modifioitavissa myös muille matkoille. 

1. 0km: Pihalle astuttaessa pitää olla niin vähän päällä, että kylmyys tuntuu halvaannuttavalta ja satulaan nousu onnistuu vaivoin

2. 1km: Edelleen pitää paleltaa niin vietävästi 

3. 2km: Tuntuu viileältä mutta siedettävältä

4. 3-4km: Mukavuusalue

5. Perillä: Aivan hento otsahiki, joka kypärä riisuttaessa pihalla heti haihtuu.

Ja pukuhuonessa: Avot! Ei ole hiki, ainoastaan terve sielu jäähdytetyssä ruumiissa.

5-PSEFT vaatetukset eri lämpötiloille:

1. ≥ -20ºC: Gore-Tex-kuorivaatteet, alla Craft-lämpökerrasto ja t-paita, kypäräpipo ja hanskat

2. -20--10ºC: Poista t-paita

3. -10--5ºC: Poisto kerraston housut

3. -5-0ºC: Ohut pyöräilytakki, lämpökerraston yläosa, pitkät pyöräilyhousut, kypäräpipo ja hanskat

4.0-5ºC: Poisto kypäräpipo, vaihda yläosaksi t-paita

5. 5-10ºC: Ohut pyöräilytakki, t-paita, lyhyet pyöräilyhousut, hanskat

6. 10-15ºC: T-paita, lyhyet pyöräilyhousut, hanskat

7. 15-20ºC: Poista hanskat

8. >20ºC: Juuri mitään ei enää ole tehtävissä. Kuvan keinoa on kokeillut alan ammattilainen, tämän tempun yrittäminen kotona voi aiheuttaa vakavan vamman tai kuoleman. Käy lääkärissä ennen yritystä.

Exercitia n:o 1

Ma: Uinti 2400m, 60min

Ti: Harjoitusvastus, PK (ks 120/min), 150min

Ke: Uinti 1000m+tekniikkatreeni, 60min

To: Juoksu, PK 25km (ks 140/min), 142min

Pe: Harjoitusvastus, VK intervalleja, 60min

La: Lepo

Su: Juoksu VK 10km (ks 160/min), 48min

Yhteensä 8h 40min

Joka ainoa aamu...

Jostakin itselleni edelleen täysin tuntemattomasta syystä menin tänään autolla töihin. Se oli alusta loppuun asti virhe. Aamulla en löytänyt aurattua parkkiruutua ja ainoaan vapaaseen ruutuun peruutettaessa auto juuttui poikittain loskaiseen tievalliin. Iltapäivällä ruuhkassa istuessani katsoin leveästi virnuilevien työmatkapyöräilijoiden ohimarssia ja heidän katoamistaan horisonttiin. Tunsin bussipysäkin hippitytön mulkoilun niskassani hänen vihoitellessaan typerälle ilmanstonmuuttajalle. Bensa haisi ja kaikkia harmitti. 

En tee enää tätä virhettä!

Aikoina ennen pyöräilykautta

Hahmoittelin treeniohjelman suuntaviivat seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Harjoittelu painottuu peruskuntoon (kliseistä, tiedän), ottaa huomioon pimeän vuoden ajan ja on tiukempaa kuin loppusyksystä. Ohjelma on rakenteeltaan yksinkertainen ja itseään toistava. Nämä ovat treenaajan psyyken kannalta välttämättömät treeniatribuutit, helppoa sen olla pitää. 

1. Peruskunto 1: Sisäpyöräily, vakioteho, syketaso 120 (aerk-24), kesto 140-150 min

2. Peruskunto 2: Juoksu 25km, syketaso 140 (aerk-4), kesto n. 150min

3. Vauhtikestävyys 1: Juoksu 10-12 km, syketaso 165 (ank-1), kesto n. 50-60 min

4. Vauhti- ja maksimikestävyys 2: Spinning, vuoroviikoin intervalli-tyyppinen ja maksisykkeeseen nostava ohjelma, kesto 60 min

5. Uinti 1: Matkaa 2000-2500m, kesto n. 60min

6. Uinti 2: Tekniikkaharjoitteet 30min ja matka 30min

Yhteensä n. 8,5-9h.

Kevään sää voi tuottaa ohjelmaan muutoksia siinä tapauksessa, että maantielle pääsisi jo ennen maaliskuun loppua.

Kuva täältä

Personal Trainer

Kun kyiset pellot on kynnetty ja rospuutto iskee, moni maantiepyöräilijä vaihtaa talvilajikseen cyclo-crossin tai maastopyöräilyn ja ylläpitää näin kuntoaan läpi talven. 

Minä en kuulu heihin! Minä käytän traineria. Työmatkat sentään taitan kelistä riippumatta kaksipyöräisellä, mutta talviset harjoitukseni taitan yhdessä vihreän kumppanini kanssa. Ei räntää, ei liukastelua, ei tappajasepeliä. Vain ikkunan takaa tuijottava komea atleetti edessäni.

 Kurt Kinetic Rock n´Roll-traineri ja my sweet little Cervélo.

Vaikka Kurtin vastus on varsin hiljainen ja vaikka uskonkin alakerran naapureiden nauttivan lattian kanssa resonoivan vastuksen hypnoottisesta huminasta, olen eristänyt systeemin parketista kapa-levyillä, kumimatolla ja mansikin selkänahasta tehdyllä matolla.

Sisätreenaus vaati yksikertaisen sielun yksinkertaisessa ruumiissa. 

(Ps. Huomaathan kuvan liikennevalistuksellisen aspektin)

Men in tights

Kauneinta mitä lenkkipolku voi ihmissilmälle tarjota, on kaunis miesalaraaja puristettuna napakasti trikoohousuihin. Monet Y-kromosomin genomissaan omaavat lenkkeilijät jopa välttävät trikoiden käyttöä, koska pelkäävät joutuvansa ei-toivotun lenkkiahdistelun kohteeksi. Miksi turhaan? Reiden ja säären pintaa edestakaisin hinkkaavat ja tuulessa helmuavat verkkarit ovat todella piinalliset käytettävät. Trikoo ei hinkkaa, niiden kanssa on oikeasti hyvä juosta. Kokeile edes!  Sitäpaitsi pieni silmän nikkaus tai tirskahdus vastaantulijalta nostaa mukavasti sykettä ja jännityttää pakaran piukeaksi.

Kaikille trikookammoisille suosittelen tätä klassikkoelokuvaa katsottavaksi:)

Ou jee!

Spiroergometria

Syksyn pyöräilykauden päätyttyä oli aika määrittää oman rajallisuutensa reunat. Täysin uusi elämys oli liikuntalääketieteen yksikössä teetetty spiroergometria. Takapuoli kuntopyörän penkkiin, maskit ja piuhat kiinni, 3 min välein nostettiin kuormaa ja katsottiin koska subjekti hyytyy.

Hetkellinen maksimiteho oli hyytymishetkellä 400W. Saavutettu maksimisyke oli 191krt/min ja hapenottokyky 50,7ml/kg/min. Aerobinen kynnys oli 144 ja anaerobinen kynnys 166.

Ote mittauspöytäkirjasta

Mitä testistä jäi käteen? Harjoittelun kannalta oli todella informatiivista saada tietää aerk ja ank-sykerajat. Hapenottokyky ja saavutetut tehot olivat ehkä enemmän "nice to know"-tietoa. Parasta oli kuitenkin liikuntafysiologin lausunto, jonka mukaan harjoitteluni oli painottunut hyvin eri tehoalueille. Eli feeling based training-metodilla (FBT) oli onnistuttu harjoittelemaan kutakuinkin järkevästi. Mikäli haluan kehittyä, on ilmeisesti edessä siis harjoitusmäärien lisäys... Supa!

Punnittu totuus

Urheilulajien kuormittavuuden keskinäinen vertailu on vaikeaa, koska yhteisen mitta-asteikon määrittäminen voi osoittautua mahdottomaksi. Kolme henkilökohtaista kovaani, uinti, pyöräily ja juoksu, voidaan toki yhdistää yhteiseksi lajiksi, mutta mikä niistä on kaikkein raskain? Peque suoritti seuraavanlaisen sertifioidun mittauksen:

Uinti 80g

Pyöräily 23 000g

Juoksu 2500g

Monia urheilijoita pitkään piinannut ja usein eripuraakin aiheuttanut kiistakysymys on vihdoin ratkaistu! Mittausmetodi täyttää tieteen vaatimukset, onhan tulos yksiselitteisesti tulkittavissa ja mittaukset toistettavissa. Asiasta ei enää tarvitse kiistellä. Quod erat demonstrandum.